Sex Wars, Act 2010

 

 

 No, kävinpä katsomassa Stiina Saariston näyttelyn Ein kleines Monster Amos Anderssonilla. I was bored almost before I entered the first hall.... Mitä voisin sanoa....?! Kaikki ne teoriat ja ajatukset joita olen esittänyt Sukupuolten Sodasta näilläkin sivuillani osoittautuivat taas kerran oikeiksi. Siis siinnä mielessä ei mitään uutta, ei mitään shokeeraavaa, ei mitään raflaavaa eikä mitään kiinnostavaakaan - ja ehkä mielenkiintoisinta, ei siis nykykäsityksen mukaan mitään taidettakaan... ;-) (Anteeksi, en täysin pysty pidättelemään vahingoniloani... ;-)) Mutta tietysti, eihän sitä nyt voi kieltäkään miten traagista se kuitenkin on kun ainakin fyysisesti aikuinen nainen tuo kaiken maailman infantiilit vääntönsä ja kääntönsä kaiken kansan nähtäväksi - tuon miesvihan ja naisvihan ja käsittelemättömän suhteen omaan ruumiiseensa ja vihan luonnon tiettyjä järjestyksiä kohtaan kun olisi asiantuntevalla terapeutilla voinut käsitellä muutamassa kuukaudessa ja sitten käydä vaikka välillä kurkku suorana huutamassa psykodraamassa - ja sitten siirtyä johonkin mielenkiintoisempaan ja syvällisempään hommaan. Vaikkapa vakuutusvirkailijaksi....

 - Niin, sillä voihan se hyvin olla että taidetta ei silloin ei olisi syntynyt alkuunkaan - ja ehkä hyvä niin, koska jos siteeraan Pyhä Serafim Sarovilaista käänteisesti voisi sanoa että 'jää völlymään käsittelemättömiin ja märkiviin sielunhaavoihisi niin tuhannet ympäriltäsi hukkuvat'. Niin suuri vastuu on Taiteilijalla - ja Ihmisellä ylipäänsä.

 

 En voinut olla miettimättä miten mehukasta olisi sulkea Stiina Saaristo ja Jukka Korkeila samaan häkkiin (molempien ihanteenahan on tavalla tai toisella länsimaisen ihmisen itsepäisyyden ja muka itsenäisyyden ideaali: The Marlboro Man - ja kaikkihan me tanssimme sen Almighty Kyrvän ympärillä, tavalla tai toisella...), roikkumaan jonnekin katon rajaan, yleisön nähtäväksi vaikkapa Kiasmaan ja antaa heidän act out koko draama rajoituksetta: Sex Wars! Kyllä yleisöä riitäisi!! Mutta se että lisäisikö se vai vähentäisikö se väkivaltaa yhteiskunnassamme sukupuolten välillä on kyseenalaista. Ainakin siitä olen kuitenkin varma että aivan pian tämä pinnan alla kytevä sukupuolten välinen VIHA räjähtää nähtäväksi meille kaikille, niillekin, jotka eivät sitä nyt oikein vielä hiffaa.

 Ja silloin ei ole enää ihmiskunnan loppunäytös kaukana - me emme nimittäin tule toimeen ilman toisiamme.

 

 Mutta täytyyhän Käärmeen koko juonen onnistua - päästä hännäksi tai hännästä pääksi. Mies jolla piti olla se hengellinen vastuu on nyt pian naisen talutusnuorassa kokonaan (käy läheisimmässä hengellisessä, uskonnollisessa tai kulttuuri-instituutiossa tarkistamassa tämän asian todenperäisyys jollet usko minua!) ja sitten onkin pian aika siirtää viestikapula itse Päänaamiolle.

 Mutta onneksi siitä Loppunäytöksestä tulee sentään lyhyt - muuten meistä ei kukaan pelastuisi - ja sitten onkin aika heittää kaikki naamiot pois ja siirtyä Ikuiseen Kohtaamiseen; ken sinne sitten haluaakin....

 - Eivät näköjään kaikki.

 

 Ca' Coverossa, 8.2.2010, Profeetta Sakarjan, joka kehotti kansaa palaamaan Jumalan luokse, muistopäivänä

 

 Ari Kovero